keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Mitä jos?


Siskoni oli pyöräilemässä eilen ja kaatui ratikkakiskoille. Ratikka oli tulossa kovaa vauhtia vastaan ja 1,5 metriä ennen joku tuntematon henkilö juoksi pysäyttämään ratikan. Itkin, koska näin mielessäni tilanteen… Mitä jos kukaan ei olisi huomannut? Mitä jos se mies ei olisi pysäyttänyt ratikkaa?
Siskoni selvisi tilanteesta muutamalla naarmulla. Onneksi mitään sen pahempaa ei tapahtunut.

Kyseinen tilanne muistutti lähimmäisten ihmisten tärkeydestä. Meillä on rajattu määrä elämää, joten nautitaan meille rakkaiden ihmisten läsnäolosta vielä, kun siihen on mahdollisuus.

Onneksi päivää piristi illallinen Kuurnassa. Kuurna on tosi pieni ja tunnelmallinen ravintola. En ole vielä kerinnyt  kokkailla liharuokaa, mutta eilen maistoin taas lihaa. Pääruoaksi tilasin sienitartaletin ja paahdettua kurpitsaa. Kuulostaa ehkä hassulta, mutta mulle näiden raaka-aineiden syöminen on ollut jo iso harppaus eteenpäin.


6 kommenttia:

  1. Kuulin tänään myös surullisia uutisia...elämä on liian lyhyt. Onneksi siskollesi ei käynyt mitään <3

    -K-

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävä kuulla! :( Totta, elämä on liian lyhyt.

      Poista
  2. Näinhän se menee. Koskaan ei tiiä mitä tuleva tuo! Niin hyvää kun pahaakin.. Pitää muistaa pysyy aina vaa positiivisena ja olla onnellinen kaikesta mitä on. Tykkään sun blogista kun kirjotat selkeästi, tunteella ja sun kuvat on aivan mahtavii! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siksi onkin ihana iloita elämän pienistä asioista. Ne yleensä tekevät ihmisen onnelliseksi. :) Hei tosi siisti kuulla! ;) Palautetta on hyvä saada! :)

      Poista
  3. Hyi, mulle kävi samanlailla kesällä! Ku olin pyöräilemässä siskoni ja hänen poikaystävänsä kanssa! Kaaduin ratikkakiskoille, koska pyörän kumi/rengas oli niin ohut, että se livahti helposti raiteiden sisään. Ratikka oli tietenki tulossa jo todella lähellä. Panikkihan siinä tuli. Sisko ja hänen poikaystävänsä kauhulla huusivat lujaan ääneen, mutta shokissa sain onneksi nopeasti noustua ylös ja napattua pyörän, samalla kun siskoni poikaystävä jo kiiti paikalle! Hyi hirveitä tällaiset! Mutta selvisin myös siitä. Jokaisella meillä on aikamme,mutta minun aikani ei ollut silloin lähteä, eikä nyt myöskään siskosi :) Kivaa päivänjatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui! Itse en tiedä miten toimisin tuollaisessa tilanteessa. Varmasti jonkilainen shokki tulisi. Hyvä, että sullekkaan ei mitään pahaa tapahtunut. Kyllä tällaiset saa tunteet pintaan, kun kuulee läheisestä.
      Toivon, että sitä päivää ei tarvitsi vielä pitkään aikaan nähdä.
      Samoin sulle sinne! :)

      Poista