sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Arjen ilot ja haasteet

Viime kuukausien aikana olemme viettäneet Noelin kanssa vähän enemmän aikaa kahdestaan. Nikon työ vaihtui toiseen kaupunkiin ja jäimme Noelin kanssa vielä Tampereelle suorittamaan opintoni päätökseen. Opiskeluni on ollut kuin ikuinen prosessi. Olen silti itseäni kohtaan armollinen koska moni asia on vaikuttanut siihen, miksi en ole aikaisemmin valmistunut. Nyt aikuisiässä ja äidiksi tulemisen jälkeen olen saanut sitä tarvittavaa kypsyyttä. 
Opiskelijana olen myös viime aikoina huomannut sen miten helposti opin uusia asioita. Sisäistän kuulemani, olen ollut aidosti kiinnostunut sekä vaatinut itseltäni enemmän. Voin sanoa olevani iloinen oppija. 

Arjen haasteet 

Opiskelun, lapsen hoitamisen, reissaamisen sekä kodin pyörittäminen yksin ei ole aina helppoa. Varsinkin kun apujoukkoja ei ole. 
Välillä on niitä päiviä vaikka kuinka tekisit parhaasi niin silti kaikki menee mönkään. 
Yksi haasteellinen hetki on ollut meillä päivittäiset bussimatkat. Suurin osa vanhemmista tietää millaista on matkustaa yleisillä kulkuneuvoilla kun/jos lapsi itkee.  
Itse olen kokenut painetta siitä mitä muut ihmiset ajattelevat, kun en saa lastani rauhoittumaan.  
Vaikka kuinka olet yrittänyt kaikkesi niin joskus vaan keinot loppuvat. 
Kerran yksi ihana ihminen reagoi poikani itkuun suloisella äänellä sanoen "voi pieni, mikä on hätänä". Pelkästään se lyhyt lause ja meihin kohdistunut välittäminen sai minun omat epäluuloni pois. 
Jokainen vanhempi kokee välillä painetta ja jopa riittämättömyyden tunnetta. Haasteellisista hetkistä huolimatta meidän perheen arjesta löytyy kumminkin enemmän niitä iloisia ja mukavia hetkiä.

Löysin MLL:n sivuilta tekstin joka kiteyttää ajatukseni: "Tosielämässä on sekä iloisia ja innostavia asioita että haasteellisia, jopa tylsiä juttuja. Yhdessä ne muodostavat elämänmakuisen kokonaisuuden. Vaikka kaikkia hankalia asioita ei voi muuttaa, omaan asennoitumiseen voi vaikuttaa. Lapsiperheen elämässä monet hankaluudet ovat tilapäisiä. Kun lapset kasvavat, tilanteet muuttuvat. Myös omat taitosi vanhempana lisääntyvät."

Voimavarat

Yleensä kouluikäisille lapsille sekä heidän vanhemmille muistutetaan lapsen säännöllisistä ruokailuista sekä riittävän unen saannista. Nämä asiat myös jokaisen ihmisen tulisi huomioida päivittäin, jotta jaksaa.
Ruokailuissa olen helpottanut arkea tekemällä vuokiin kolmen - neljän päivän ruoat valmiiksi, kantanut mukana eväitä sekä huolehtinut tarpeellisesta veden saannista vesipullon avulla. Iltaisin ajoissa nukkumaan sekä suihkussa käymiset siirtänyt aamun sijaan iltaan.

 Näiden kuukausien aikana olen saanut vähän osviittaa siitä millaista elämä voi olla yksinhuoltajana. Arvostukseni yksinhuoltajaäitiä sekä -isiä kohtaan on kasvanut huomattavasti.







sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Kurkistus meidän jouluun

Hyvää uutta vuotta 2017 kaikille! 

Joulu on takanapäin ja uusi vuosi vaihtunut. Viime joulu oli meillä aikaisempiin jouluihin verrattuna erilaisempi, sillä vietimme joulua tällä kertaa ns. kolmessa eri perheessä. 
Joulun vieton aloitimme jo jouluviikolla Nikon isän ja hänen puolisonsa luona syömällä erilaisia juustoja ja lisukkeita. Makeana toimi itse leivottu toscakakku, joka onnistui erinomaisesti. Se oli niin hyvää, että sitä piti tehdä myös tänään. 
Aatonaattona söimme ensimmäisen jouluillallisen Nikon äidin luona. Hän oli tehnyt hänen miehensä kanssa maittavat jouluruoat. Oli kiva juhlistaa joulua tuttujen ja uusien tuttavien kanssa. Olen iloinen siitä, että olen saanut tutustua Nikon kautta niin moneen ihanaan ihmiseen. 

Myöhemmin illalla jatkoimme matkaa perheeni luokse Vantaalle, jossa vietimme loput joulunpyhistä. 
Nikon toiveena tein ensimmäistä kertaa jouluaatoksi imelletyn perunalaatikon. Tiesin etukäteen, kuinka tärkeä jouluruoka se hänelle jouluisin on, joten halusin erityisesti juuri siinä ruoassa onnistua. Onneksi maut olivat kohdillaan ja perunalaatikko oli tarpeeksi imeltynyt. 
Perunalaatikon lisäksi uutena meille tuli mm. alkupalaksi maa-artisokkakeitto ja jälkiruokapöytään uusia herkullisia kakkuja. 

Ruokien lisäksi joulun kruunaa lämmin tunnelma jonka tekee ehdottamasti ihmiset, rakkaus toisiamme kohtaan ja kiitollisuus. 

Toivottavasti teillä oli myös sydämellinen joulu. 





torstai 17. marraskuuta 2016

Meidän pienen perheen toinen isänpäivä

Viime lauantaina suuntasimme Lahteen Nikon sedän 50-vuotisjuhlille. Oli ihana nähdä Nikon sukulaisia. He ovat mukavia, aitoja ja aina niin hauskoja ihmisiä. 
Myöhemmin alkuillasta jatkoimme vielä Nikon isän ja hänen puolisonsa luokse nauttimaan viikonlopusta. 

Illalla Noelin jo nukkuessa, teimme viimeiset valmistelut seuraavan päivän isänpäiväbrunssia varten.
Sain siskoltani helpon Fazerin Mud cake -ohjeen, jonka perusteella leivoin ensimmäisen mutakakun yhdessä apulaisen, Nikon pikkuveljen kanssa. 
Leipomisen yksi parhain ja ehkä myöskin pakollinen osuus lopussa, on taikinan kaapiminen kulhosta suuhun. 
Omasta lapsuudestani muistan lämpimästi ne hetket kun vanhempani ottivat mukaan yhdessä leipomaan ja lopuksi saimme palkinnoksi kaapia viimeiset herkut kulhosta. 


 Isänpäiväbrunssilla juhlistimme kahta upeaa isää. Nautimme aamiaisen kiireettömästi syöden, jutellen, lahjoja avaten sekä kortteja lukien. Nikon pikkuveljen suloisen hauska Star Wars -kortti isälleen osui ja upposi niin että saimme makeat naurut.





Herkullinen isänpäiväbrunssi koostui mm. smoothiesta, erilaisista leivistä sekä croisanteista, letuista kermavaahdon ja nutellan kera sekä mud cakesta. Brunssin kruunasi samppanja.


Olen äärimmäisen kiitollinen näistä kahdesta rakkaasta. 
Niko on välittävä ja rakasta isä Noelille. Hän on meidän arjessa läsnä, antaa paljon aikaa, leikkii, opettaa, opastaa sekä asettaa turvalliset rajat.