Aloitin tänään perjantain leppoisin mielin. Koulua oli vain
muutama hassu tunti ja nekin meni käytännön asioiden parissa. Lähdin koulun jälkeen
keskustaan odottamaan mun kaveria. Kävin Stockmannin Delistä ostamassa riisipiirakoita.
Punnitsin pussin ja menin normaalisti jonoon. Edessäni oli muutama ihminen
ennen mua. Hetken kuluttua olikin jo mun vuoro. Ojensin pussini myyjälle,
kunnes mun edessä seisova noin viisikymppinen mies tokaisi mulle, että jonon
perälle siitä. Sanoin, että anteeksi, mutta olen kyllä jonottanut vuoroani.
Mies tokaisi vain uudelleen, että jonon perälle siitä. Otin pussini ja maksoin
sen sitten toiselle kassalle. En osaa sanoin kuvailla ärsytykseni määrää, mutta
niin teki mieli ”tokaista” muutama ihana lause.
En itse koskaan käyttäydy typerästi toisia ihmisiä
kohtaan. Jos, nyt joku sattuisi ohittamaan mut kassalla (niin kuin on muutaman
kerran tapahtunutkin) niin ei mun elämä siihen kuole.
Jäi kyllä vähän huono fiilis ja riisipiirakat eivät enää
maistuneet. Nähdessäni kaverini hän huomasi ilmeestäni, että kaikki ei ollut
hyvin. Onneksi hyvä seura ja latte piristivät. Hetken kuluttua en edes
muistanut enää koko tilannetta.
Tiedän, että elämässä meitä nyrpii monet asiat mm. sää,
pimeys, kylmyys, koulu, paineet, suhteet jne. Miten me asennoidutaan elämään,
niin voimme muuttaa sitä paremmaksi. Olen pienestä tytöstä asti oppinut
kohtelemaan muita ihmisiä hyvin. Olen perusluonteeltani positiivinen ja iloinen. Janoan positiivisia asioita ja vetäydyn helposti ihmisten luo, joista
huokuu positiivinen energia. Jos et keksi muuta kuin negatiivista sanottavaa,
niin nielaise kerran ja jätä sanomatta. Et itse saa siitä mitään ja toiseksi,
pahoitat toisen mielen.
Jaetaan hyvää!