keskiviikko 28. tammikuuta 2015

Kipeä muumio

Takana vauhdin täyteinen viikonloppu. Olin päättänyt viettää lauantain työpäivän jälkeen hissukseen kotosalla rentoutuen ja kokkaillen. Halusin antaa itselleni aikaa, katselle vähän tv:tä ja lössähtää hetkeksi sohvalle kiireisen viikon jälkeen. Tiesin että kakku piti seuraavan päivän juhlille tehdä, mutta en saanut kroppaani ylös sohvalta. Olin kuin muumio joka oli pysähtänyt tähän hetkeen. Vielä illalla poikaystäväni saapuessa kotiin istuin vielä siinä samalla sohvalla kauko-ohjain kädessä. 
Päätettiin tehdä juustokakku yhdessä koska se on ennenkin meiltä niin hyvin sujunut. Niko murskas keksit muruiksi ja itse sekoitin muut ainesosat yhteen. Ennen liivatteen lisäämistä, huomattiin että meiltä puuttui kakkuvuoan pohja. Onneksi saatiin nopeasti toinen kakkuvuoka lainaan ettei kakku jäänyt kokonaan tekemättä. Nyt jälkikäteen voin jo nauraa omalle huolimattomuudelleni. 

Heräsin sunnuntain aamuna vähän kipeänä, kurkku oli ärtynyt ja nenä oli kuin vesiputous. Ehkä edellisen päivän väsymyskin johtui siitä että olin tulossa kipeäksi. Vielä kun viikko sitten kerkesin hehkuttamaan sitä etten kovin helpolla sairastu, heh. 




perjantai 23. tammikuuta 2015

Vuoden ensimmäiset kuulumiset

Vuosi 2015 on päässyt vierähtämään jo hyvään vauhtiin. Palasin joululoman jälkeen takaisin työn ja opiskelun ääreen, jonka parissa suurin osa ajastani on mennyt. On ollut kiva huomata kuinka helposti pääsin takaisin arjen rutiineihin. Kunnon loma teki niin henkisesti kuin fyysisestikin hyvää.

Tämä vuosi alkoi ihanalla uutisella, uutinen joka oli jo tiedossa vaan ei tarkka päivämäärä. Nimittäin veljeni ja hänen vaimonsa saivat viime viikolla esikoisensa ja näin minusta tuli jo neljättä kertaa täti. Olen hyvin onnellinen heidän puolestaan :)

Viime aikoina olen pohtinut mennyttä vuotta ja mitä minulle oikeastaan kuuluu. Alkuvuodesta aloin seurustelemaan joka on johtanut yhteiseloon ja muuttoon uuteen kaupunkiin. Kesän jälkeen pakkasin muuttokuorman ja muutin asumaan Lahteen. Tätä ennen asuin siskoni Carolinan kanssa yhdessä ja muistan kuinka oli haikeaa pakata tavaroita ja muuttaa erilleen. Alkuun olikin tietenkin outo fiilis kun kaikki vanha tuttu ns. tuki ja turva oli poissa. Nyt kun aikaa on kulunut enemmän, on ihana palata muistoihin ja niihin ihaniin hetkiin mitä sain siskoni kanssa viettää.
Muutettuani yhteen poikaystävi kanssa, suhteemme on vahvistunut entistä enenmmän. Nykyään se tuki ja turva tulee siltä omalta avopuolisolta, jonka kanssa jaetaan ne hyvät että myös huonotkin asiat. 

Asettuminen Lahteen on ottanut oman aikansa. Aina välillä kaipaan Helsinkiä sillä siellä olen nuoruuteni viettänyt. Tätä kaipuuta helpottaakin työ ja opiskelu Helsingissä. 
Meillä on ihana koti täällä Lahdessa, jota on ollut kiva sisustaa. Se on viihtyisä ja meidän näköinen.  Onhan se tietyllä tapaa shokki muuttaa isommasta kaupungista pienempään mutta yllättävän hyvin olen sopeutunut.