maanantai 30. lokakuuta 2017

Lämpimiä hetkiä Pariisista

Kesä vierähti vauhdilla ja syksy on saapunut. Se saa minut muistelemaan kesän lämmintä Pariisin matkaa.
Matka oli kaikinpuolin onnistunut ja juuri sellainen mitä matkalta toivoimme. Oli ihana viettää aikaa läheisten ihmisten kanssa, nauttia helteestä, hyvästä ruoasta, vastaantulevista maisemista ja elää Pariisilaista elämää ilman kiirettä ja tarkkaa aikataulua.

Siskoni toimi oppaana ja näytti meille monia kivoja paikkoja jonne emme olisi muuten varmastikaan päätyneet. Matkasta parhaiten mieleen jäivät mm. päiväreissu Piscine du Palais des sports maauimalaan, jonne saavuimme vahingossa tuntia ennen paikan aukeamista. Kyseinen päivä oli tosi kuuma ja asteita sinä päivänä oli 42'C:ta. Onneksi vierestä löytyi varjoinen puisto jossa pystyimme kuluttamaan aikaa ja syödä eväitä. Maauimalassa oli hyvin huomioitu matalat lasten altaat sekä paikasta löytyi erilaisia vesisuihkulähteitä ja paikalla pysyviä vesipyssyjä, jotka vetivät puoleensa leikki-ikäisiä ja heidän vanhempiaan.
Mieleen jäi myös Parc Zoologique de Paris -eläinpuisto, josta olimme nähneet jo etukäteen kuvia ennen matkaa. Halusimme tehdä reissun eläinpuistoon, sillä tiesimme, että Noel viihtyisi siellä ja niin hän kovasti viihtyikin. Vedessä uivat hylkeet, pienet pingviinit ja tuhannet muurahaiset rakennuspuuhissaan kiinnostivat Noelia kovasti.

 Matkan aikana pitkät etäisyydet kuljimme joko metrolla tai junalla, mutta suurimmaksi osaksi liikuimme kävellen. Vaikka päivän aikana oli kertynyt jo mukava määrä kilometrejä, niin oli iltaisin miellyttävää palata vielä kävellen kotiin lauhtuneessa säässä.
Latasimme ennen matkaa puhelimiin applikaation "here maps", johon pystyi hakemaan Pariisin kartan. Tämä toimi mainiosti myös offline -tilassa jolloin löysimme tiemme sujuvasti perille. Näin pääsimme näkemään ja kokemaan Pariisia entistäkin enemmän, mitä ei varmastikaan metrosta käsin olisi nähnyt.





























keskiviikko 28. kesäkuuta 2017

Paris is always a good idea

Vietimme juuri viikon Pariisissa siskoni perheen luona. Siskoni perhe muutti Pariisiin viime tammikuussa ja päätimme nyt mennä vihdoin moikkaamaan heitä. Heillä on kaunis koti ihan kivenheiton päässä Pariisin keskustasta.


Pariisin -matka oli perheemme ensimmäinen yhteinen ulkomaanmatka. Olin ennen lentoa yrittänyt etsiä mahdollisimman paljon tietoa siitä, mitä tulisi huomioida lapsen ensimmäiselle lennolle. Mitä esimerkiksi ottaa lapselle mukaan. Koska tilanne oli meille molemmille uusi, odotimme jännityksellä, miten lento Noelin kanssa tulee sujumaan.


Pakkasimme lopulta Noelin reppuun mukaan muun muassa vaippoja, kosteuspyyhkeitä, pupun, nokkamukin, juotavaa, vaihtovaatteet, iPadin ja erilaisia naposteltavia. Matkustamista helpotti Babyzen Yoyo-matkarattaat, jotka voi kokoontaitettuna ottaa mukaan lentokoneen käsimatkatavaroihin.


Saimme lentoemännältä nousua varten Noelille "Mikki Hiiri -korvat”, joita pidimme molemmin puolin Noelin korvilla. Ne on pahvimukit joiden sisälle on laitettu lämpimällä vedellä kostutetut nenäliinat ja ne auttavat lapsen korvia niin ettei ne menisi lukkoon. Samaan aikaan Noel naposteli tyytyväisenä naksuja ja joi maitoa. Lisäksi saimme Noelille myös kaksi peittoa päiväunia varten. Olimme suunnitellut lentoajan niin, että se sopisi Noelin päiväuniaikaan. Olimme todella yllättyneitä ja helpottuneita siitä, miten helposti lento oli Noelin kanssa siihen asti sujunut ja miten mukavasti Noel kävi päiväunille. En ollut varannut itselleni mitään viihdykkeitä mukaan, sillä ajattelin lennon menevän lapsen ehdoilla. Kuulokkeet ja virkkuupuikot jäivät tällä kertaa suosiolla kotiin. 
Hetki ennen laskeutumista jouduimme herättämään Noelin ja siirtämään hänet makuuasennosta istuma-asentoon omalle paikalle. Koska päiväunet jäi kesken ja Noel oli vielä hyvin väsynyt, oli loppumatka pelkkää huutoa.


Ensimmäisellä lennolla meitä ohjeistettiin laittamaan Noel istumaan omalle paikalle vyöhön kiinni. Paluumatkalla ennen nousua meille tuotiin heti irrallinen lisävyö, joka kiinnitettiin aikuisen vyöhön kiinni. Noel sai silloin istua vanhemman sylissä. Samalla lennolla saimme myös lapselle suunnatun pelastusliivin jota emme myöskään ensimmäisellä lennolla saatu.
Kokemattomina emme tienneet mikä käytäntö on lennolla ja menimme sen mukaan miten lentoemännät meitä ohjeisti. Nyt olemme yhtä kokemusta rikkaampia.
Kokonaisuudessaan lento meni hyvin ja lentämisestä jäi pelkästään positiivinen maku matkustaa perheenä.


Juna-asemalla meitä oli vastassa siskoni Camilla ja hänen kolme poikaa. Pojat oli kovasti odottanut meidän tuloa ja halusivat Noelista leikkiseuraa. 
Asunnolla Camilla oli valmistanut meille kasvis- ja lihapiirakan, salaatin tätini Missun ohjeella sekä tuoretta ranskalaista patonkia, jota olin kovasti odottanut. 

Kaksi ensimmäistä päivää vietimme aika hissukseen. Halusimme nauttia maisemista, shoppailla hieman ja elää ranskalaista arkea. Vihdoinkin kenelläkään ei ollut kiire minnekään. 














Seuraavassa postauksessa lisää kuvia ja kuulumisia meidän matkasta.

sunnuntai 19. helmikuuta 2017

Arjen ilot ja haasteet

Viime kuukausien aikana olemme viettäneet Noelin kanssa vähän enemmän aikaa kahdestaan. Nikon työ vaihtui toiseen kaupunkiin ja jäimme Noelin kanssa vielä Tampereelle suorittamaan opintoni päätökseen. Opiskeluni on ollut kuin ikuinen prosessi. Olen silti itseäni kohtaan armollinen koska moni asia on vaikuttanut siihen, miksi en ole aikaisemmin valmistunut. Nyt aikuisiässä ja äidiksi tulemisen jälkeen olen saanut sitä tarvittavaa kypsyyttä. 
Opiskelijana olen myös viime aikoina huomannut sen miten helposti opin uusia asioita. Sisäistän kuulemani, olen ollut aidosti kiinnostunut sekä vaatinut itseltäni enemmän. Voin sanoa olevani iloinen oppija. 

Arjen haasteet 

Opiskelun, lapsen hoitamisen, reissaamisen sekä kodin pyörittäminen yksin ei ole aina helppoa. Varsinkin kun apujoukkoja ei ole. 
Välillä on niitä päiviä vaikka kuinka tekisit parhaasi niin silti kaikki menee mönkään. 
Yksi haasteellinen hetki on ollut meillä päivittäiset bussimatkat. Suurin osa vanhemmista tietää millaista on matkustaa yleisillä kulkuneuvoilla kun/jos lapsi itkee.  
Itse olen kokenut painetta siitä mitä muut ihmiset ajattelevat, kun en saa lastani rauhoittumaan.  
Vaikka kuinka olet yrittänyt kaikkesi niin joskus vaan keinot loppuvat. 
Kerran yksi ihana ihminen reagoi poikani itkuun suloisella äänellä sanoen "voi pieni, mikä on hätänä". Pelkästään se lyhyt lause ja meihin kohdistunut välittäminen sai minun omat epäluuloni pois. 
Jokainen vanhempi kokee välillä painetta ja jopa riittämättömyyden tunnetta. Haasteellisista hetkistä huolimatta meidän perheen arjesta löytyy kumminkin enemmän niitä iloisia ja mukavia hetkiä.

Löysin MLL:n sivuilta tekstin joka kiteyttää ajatukseni: "Tosielämässä on sekä iloisia ja innostavia asioita että haasteellisia, jopa tylsiä juttuja. Yhdessä ne muodostavat elämänmakuisen kokonaisuuden. Vaikka kaikkia hankalia asioita ei voi muuttaa, omaan asennoitumiseen voi vaikuttaa. Lapsiperheen elämässä monet hankaluudet ovat tilapäisiä. Kun lapset kasvavat, tilanteet muuttuvat. Myös omat taitosi vanhempana lisääntyvät."

Voimavarat

Yleensä kouluikäisille lapsille sekä heidän vanhemmille muistutetaan lapsen säännöllisistä ruokailuista sekä riittävän unen saannista. Nämä asiat myös jokaisen ihmisen tulisi huomioida päivittäin, jotta jaksaa.
Ruokailuissa olen helpottanut arkea tekemällä vuokiin kolmen - neljän päivän ruoat valmiiksi, kantanut mukana eväitä sekä huolehtinut tarpeellisesta veden saannista vesipullon avulla. Iltaisin ajoissa nukkumaan sekä suihkussa käymiset siirtänyt aamun sijaan iltaan.

 Näiden kuukausien aikana olen saanut vähän osviittaa siitä millaista elämä voi olla yksinhuoltajana. Arvostukseni yksinhuoltajaäitiä sekä -isiä kohtaan on kasvanut huomattavasti.







sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Kurkistus meidän jouluun

Hyvää uutta vuotta 2017 kaikille! 

Joulu on takanapäin ja uusi vuosi vaihtunut. Viime joulu oli meillä aikaisempiin jouluihin verrattuna erilaisempi, sillä vietimme joulua tällä kertaa ns. kolmessa eri perheessä. 
Joulun vieton aloitimme jo jouluviikolla Nikon isän ja hänen puolisonsa luona syömällä erilaisia juustoja ja lisukkeita. Makeana toimi itse leivottu toscakakku, joka onnistui erinomaisesti. Se oli niin hyvää, että sitä piti tehdä myös tänään. 
Aatonaattona söimme ensimmäisen jouluillallisen Nikon äidin luona. Hän oli tehnyt hänen miehensä kanssa maittavat jouluruoat. Oli kiva juhlistaa joulua tuttujen ja uusien tuttavien kanssa. Olen iloinen siitä, että olen saanut tutustua Nikon kautta niin moneen ihanaan ihmiseen. 

Myöhemmin illalla jatkoimme matkaa perheeni luokse Vantaalle, jossa vietimme loput joulunpyhistä. 
Nikon toiveena tein ensimmäistä kertaa jouluaatoksi imelletyn perunalaatikon. Tiesin etukäteen, kuinka tärkeä jouluruoka se hänelle jouluisin on, joten halusin erityisesti juuri siinä ruoassa onnistua. Onneksi maut olivat kohdillaan ja perunalaatikko oli tarpeeksi imeltynyt. 
Perunalaatikon lisäksi uutena meille tuli mm. alkupalaksi maa-artisokkakeitto ja jälkiruokapöytään uusia herkullisia kakkuja. 

Ruokien lisäksi joulun kruunaa lämmin tunnelma jonka tekee ehdottamasti ihmiset, rakkaus toisiamme kohtaan ja kiitollisuus. 

Toivottavasti teillä oli myös sydämellinen joulu.