Kurkistus kotiini

Muutettiin siskoni kanssa tähän uuteen asuntoon noin kolme ja puoli kuukautta sitten. Sitä ennen asuttiin siskoni kanssa hetkellisesti yksiössä. Tultiin hyvin siskoni kanssa toimeen, vaikka tilaa oli meillä vähän. Joskus tilanpuute ahdisti, mutta kantakaupungissa asuminen helpotti tilanpuutetta. Olen siskoni ja ylipäätänsä perheeni kanssa hyvin läheinen. Joskus mietittiin äiti kanssa, että mitä jos asiat olisi huonosti ja asuttaisiin koko perhe yhdessä huoneessa. Kuinka monta patjaa siihen kyseiseen huoneeseen mahtuisi..

Kuulin tuttavaltani tästä uudesta asunnosta. Otin heti yhteyttä ja pyysin päästä käymään. Muutama päivä siitä myöhemmin kävin kurkkaamassa asunnnon. Kerkesin olla asunnossa vain muutaman hetken, kun koin että tämä asunto on meidän. Se tuntui kodilta. Tilava, korkeat huoneet, valoisa ja isot ikkunat. 

Pieniä mutkia tuli myöhemmin matkaan. Siskoni oli silloin valmis jättämään asunnon sikseen, mutta itse en vaan halunnut luovuttaa. Koin, että jos asiat nyt tästä järjestyy, niin asunto on tarkoitettu meille ja niin siinä sitten kävikin. Kaikki asiat järjestyi odotettua paremmin. 

Nyt kotimme on sisustettu mieluisaksi. Monia juttuja puuttui pitkään, mutta hyvin me ollaan pärjätty. 

Joka kerta, kun astun kotiini, hymyilen ja mietin, että hitto soikoon tämä on mun koti.