Tunne kun asiat vaan jatkaa onnistumistaan

Muutettiin siskoni kanssa puolitoista kuukautta sitten Helsinkiin. Kaverini lähti opiskelemaan Pariisiin ja tarvitsi vuokralaista asuntoonsa. Oltiin siskoni kanssa pitkään mietitty muuttamista yhteen, mutta kumpikaan ei ollut sen asian eteen tehnyt pahemmin mitään. Kun kuultiin kaveriltani asunnosta, niin koettiin että se oli meillä hyvä mahdollisuus kokeilla ja nähdä mitä se omillaan asuminen on.
Nyt reilu kuukausi ollaan siskoni kanssa asuttu yhdessä ja asiat on mennyt loistavasti. Minä, joka olen ollut kotona hyvin temperamenttinen, niin olen ajan myötä kypsynyt. Hassua miten pienien asioiden kautta olen huomannut aikuistuneeni.
Tunne, kun asiat vaan jatkaa onnistumistaan. Kuulin muutama viikko sitten tuttavaltani vapautuvasta asunnosta, meidän lähettyviltä. Otin yhteyttä vuokralaiseen ja sovin käynnin paikan päälle. Asunto tuntui täydelliseltä. Korkeat seinät, isot ikkunat, tilava ja valoisa. Kerkesin olla asunnossa muutaman sekunnin, kun koin oloni jo kotoisaksi. Siinä hetkessä unohdin täysin nykyisen asuntoni, kaikki järjestelykysymykset ja myös sen mitä siskoni olisi mieltä siitä. Mielessäni kävi vain ajatus, että mun on saatava tämä. Pari viikkoa siitä myöhemmin saatiin kuulla, että me saatiin se. Aluksi en osannut uskoa, että me voisimme löytää näin nopeasti kivan asunnon. Lopetin negatiivisen ajattelun mielessäni ja aloin uskoa siihen, että me saadaan se asunto ja niin siinä kävikin. Me saatiin se! Jee!
Olen todella iloinen ja onnellinen uudesta kodista. Päästään vihdoinkin sisustamaan koti mieluisaksi.
Nyt edessä kiireinen kuukausi, paljon koulutehtäviä, kokeita ja muutto uuteen asuntoon loppukuussa.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille! Eiköhän oteta positiivinen ja kannustava mieli toisia että myös itseämme kohtaan!