Synnytyskertomus

Reilu kaksi viikkoa sitten lauantaina rakas poikamme syntyi. Muistan ajatelleeni vielä pari päivää ennen laskettua aikaa, että tämä odotusaika ei ikinä pääty. Kun synnytys ei lopulta käynnistynyt laskettuna päivänä, päätin silloin nauttia tulevista viikoista.

Kun vuorokausi vaihtui ja aurinko rupesi nousemaan, heräsin ensimmäisiin supistuksiin. Olin niin varma ettei nämä supistukset vielä johda mihinkään. Noin puoli kuuden aikaan aamulla päätin nousta ylös ja käydä suihkussa. Kello lähestyi seitsemää kun herätin poikaystäväni. Siinä vaiheessa supistukset tulivat jo viiden minuutin välein. Pakkasimme viimeiset tarpeelliset tavarat mukaan ja suuntasimme sairaalaan. Enpä olisi osannut aavistaa että lähtö sairaalaan tulisi näinkin pian.
Herttainen kätilö tuli meitä ovelle vastaan ja saattoi meidät huoneeseen jossa otettiin sydänääni- ja supistuskäyrät. Vaihdoin ylleni sairaalavaatteet ja sain valita haluanko lihakseen kipupiikin vai kokeilenko kuumaa ammetta. Valitsin kuuman ammeen. Tunnin lämmittelyn jälkeen kutsuin kätilön paikalle, olin valmis ottamaan ensimmäisen kipupiikin. Sen jälkeen siirryimme perheodotushuoneeseen jossa saimme rauhassa odotella synnytyksen edistymistä. Koska lääke auttoi pahimpiin kipuihin, otin pienet torkut aina supistusten välissä.

Reilun tunnin lepäilyn jälkeen kokeilin aqua-rakkuloita, jotka laitetaan alaselkään neljään eri kohtaan. Pienen kirvelevän tunteen jälkeen kivut siirtyivät selästä vatsan puolelle. Koin että agua-rakkuloista oli apua, vaikka niiden vaikutusaika olikin hyvin lyhyt.
Supistusten taas palauduttua kipeinä, siirryin lämpimään suihkuun. Istuin penkillä ja suihkuttelin lämmintä vettä alaselkääni aina supistusten yltyessä. Tässä vaiheessa supistuksia tuli jo parin minuutin välein.

Kahden aikaan päivällä kätilö tuli tekemään tarkistuksen. Yht'äkkiä olin jo viidellä sentillä auki ja samassa lapsivedet menivät. Kivut nousivat äärimmäisyyksiin jolloin kätilö juoksi hakemaan pyörätuolin ja kuljetti minut synnytyssaliin. Niiden parin minuutin aikana muistan huutaneeni kovasta kivusta. En kyennyt enää rauhalliseen hengittämiseen vaan kipu valtasi koko kehoni. Saavuttiin lopulta synnytyssaliin jossa odotti kolme kätilöä, lääkäri ja anestesialääkäri. Sain heti käyttöön ilokaasun ja samassa kätilö teki vielä nopean tarkastuksen, olin yhdeksällä sentillä auki!! Olin siis parissa minuutissa auennut neljä senttiä. Se selittää syyn miksi kivut nousivat sietämättömiksi.
Anestesialääkäri päätyi epiduraalin sijasta spinaaliin sillä avautumisvaihe oli edennyt niin vauhdilla.
Hetkessä kaikki kivut olivat poissa ja olin täysin auki mutta ponnistuksen tarvetta ei tullut.
Kello lähestyi neljää kun rupesin tuntemaan taas supistuksia. Samassa kätilö ilmoitti synnytyksen lähestyvän, jolloin tajusin synnyttäväni poikani ns. "luomuna" maailmaan. Tässä kohtaa jännitys kasvoi kovaksi kun ymmärsin etten tule samaan enempää kipulääkettä ja spinaalin vaikutus hävisi. Noin 16.20 päätimme kätilön toimesta alkaa harjoittelemaan ponnistamista jolloin ensimmäisestä yrityksestä synnytys käynnistyi. Viisi supistusta, 11 minuuttia ja rakas poikamme näki päivänvalon ensimmäistä kertaa.

Kokonaisuudessaan synnytyksestä jäi positiivinen fiilis. Olen äärimmäisen tyytyväinen hoitohenkilökuntaan jotka hoitivat meitä sairaalassa olon aikana. He välittivät, kannustivat ja tukivat, joten kiitos heille. <3