lauantai 10. elokuuta 2013

On helppoa luovuttaa, mutta yrittäminen vaatii sisua

Motivaatio hukassa

Olen pitänyt pientä taukoa treenaamisesta. Yksinkertaisesti treenaamiselle ei ole löytynyt vaan aikaa eikä jaksamista.
Olen tehnyt monesti päätöksen mielessäni, että huomenna aloitan taas treenaamisen. Heti kun olen lipsunut, niin olen siirtänyt aloittamisen taas seuraavalle päivälle. Tunnistatko itse tämän tavan? Mulle tämä oli jo liiankin tuttua.

Ystävästä tuki treenaamiseen

Kaverini pyysi mua eilen lenkille. En itse tykkää juosta päivällä ja varsinkaan silloin, jos on lämmin sää. Olin kieltäytymässä, kunnes tajusin, että treenaaminenhan on parasta hyvässä seurassa.
Juoksu sujui multa yllättävän hyvin. Viimeisillä metreillä juokseminen teki jo vähän kipeää ja olin jo valmis luovuttamaan. Mietin juostessani, että miten jaksaisin tämän loppuun asti. Rupesin hokeamaan  itselleni ääneen, että "mä pystyn siihen, mä pystyn siihen".
Psyykkaamalla itseni sain lisää voimaa jaksamaan.
Se, että voit saavuttaa elämässäsi tuloksia, niin sun pitää uskoa siihen, että sä pystyt parempaan. On helppoa luovuttaa, mutta yrittäminen vaatii sisua.
On tärkeää olla rehellinen itselleen. Ei kannata laittaa liian suuria tavoitteita liian pienelle ajalle. Pitää antaa itselleen aikaa. Makkarat eivät häviä ensimmäisen eikä myöskään toisen lenkin jälkeen. Hiljaa hyvä tulee ja silloin lopputulos on pysyvämpi.

Kuin uitetut koirat

Kävin treffaamassa kaveriani vielä lenkin jälkeen. Käytiin kävelemässä ja päädyttiin lopuksi vielä Mattolaiturille. Törmättiin siellä tuttuihin ja jäätiin viettämään iltaa. Myöhemmin yöllä, noin puol kahden aikaa alkoi satamaan kaatamalla vettä. Olin liikkeellä pyörällä ja kaverini kävellen.
Otin kaverini kyytiin ja lähdin ajamaan. Vaikka oli kylmä ja oltiin täysin märkiä, niin silti jaksettiin vaan nauraa tilanteelle.
Saavuttiin lopulta sit meille ja oltiin kuin uitetut koirat. Lämmintä päälle ja kuumaa teetä.
Tää on elämää ja tästä mä nautin!

Tarvittava motivaatio

Nukuin tänään pitkään ja aloitin päivän juoksulenkillä. Joidenkin mielestä ei olisi hyvä juosta aamulla ennen aamupalaa, mutta itse koen sen helpommaksi. Kun olen aloittanut päiväni lenkillä, niin loppupäivän voin tehdä jotain muuta.
Viimeksi kaksi vuotta sitten olin täysin tyytyväinen kroppaani. Olen aina omistanut muotoja ja niistä olen ollut kiitollinen. Tavoitteenani ei ole hakea langan laihaa, vaan pelkästään kiinteyttää.

Jatkossa aion postailla enemmän urheilusta, kehityksestä, ajatuksista ja ruokavaliosta.





2 kommenttia:

  1. Ei asfaltilla kannata juosta, vaan pehmeällä pururadalla. Asfaltilla saa vain penikkataudin sääriin.
    Besides, juoksu ei tee naiselle hyvää kroppaa, kuten ei miehellekään.
    Kyl kuntosalilla, body pumpissa saa parempia tuloksia.

    VastaaPoista
  2. Eiks toi leipä oo hiilaripommi! Menee kyllä urheilut hukkaan.

    VastaaPoista