perjantai 21. lokakuuta 2016

Siskoni häät

Viime kuussa juhlistimme Camillan ja Mikin ihania häitä. Vihkiminen pidettiin Johanneksen kirkossa, jossa saimme yhdessä siskoni Carolinan kanssa kunnian olla morsiusneitoja.
Banch - Jesu, joy of man´s desiringin soidessa kävelimme alttarille päin yhdessä kukkaispoikien kanssa. Camilla oli valinnut itselleen Canon in D -kappaleen.
Morsian oli tyrmäävän kaunis kävellessään alttarille yhdessä isäni kanssa. Hänellä oli yllään upea tyköistuva pitsinen mekko sekä onnistunut meikki ja hääkampaus.
Vihkimisen kruunasi Elisabeth Ehrnroothin laulama kappale How long I will love you, joka sai useammat silmät kostumaan. 











Hääpari oli upea ja heistä huokui vahva rakkaus toisiansa kohtaan. 




Tässä lyhyt lainaus puheestani: "..Muistelen meidän lapsuutta lämmöllä. 
Yleensä viikonloppuisin Camilla herätti mut aikaisin aamulla leikkimään Barbeilla. Usein Barbi-leikit liittyivät rakkauteen.
Meillä on ollut kotona tiukka mutta rakastava kasvatus. Välillä teini-iässä uloslähdöt vaativat pieniä valkoisia valheita. 
Joskus lähdimme "mukamas" ulos lenkille, mutta heti nurkan takana riisuimme lenkkivaatteet pois ja heitimme ne muovipussissa puskaan odottamaan takaisin paluuta. Joskus karkasimme omakotitalon ikkunasta ja taas joskus iskä haki tytöt kotiin poikien luota. Joka kerta nolotti." 

Nyt aikaa on mennyt eteenpäin lapsuudesta/nuoruudesta ja olemme molemmat kasvaneet kypsiksi aikuisiksi sekä äideiksi. Osaamme edelleenkin hullutella ja irrotella. Ehkä enää ei vaan tarvitse karata ikkunasta tai piilotella juhlavaatteita lenkkivaatteiden alla. 
Olen iloinen siitä että siskoni on löytänyt elämäänsä ihanan miehen sekä hyvän isän. <3

Kokonaisuudessaan häät olivat todella kauniit, tunnelmalliset ja hauskat. 
Äärettömän onnellinen näistä kahdesta rakkaasta. He täydentävät toisiaan <3

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Pienen pojan elämää

Puoli vuotta takana uudessa kaupungissa Tampereella.
Uuteen kaupunkiin tottuminen vei hetken aikaa. Olen viime vuosien aikana huomannut itsestäni sen, että kiinnyn helposti itselleni tärkeisiin paikkoihin. Tutusta ja turvallisesta, uuteen ja tuntemattomaan muuttaminen on sekä mieltä virkistävää mutta myös hieman jännittävää.
Tampereella ihmiset ovat hyvin leppoisia ja helposti lähestyttäviä. Meidän onneksemme täällä asui jo muutama ystävä, joten ei tarvinnut ihan nollasta aloittaa.
Tampereella meillä on kiva koti, joka tuo lisää viihtyvyyttä uudessa kaupungissa asumiseen.


Meidän perheen pieni taapero otti ensiaskeleensa kolme kuukautta sitten. Hyvin pian sen jälkeen konttaaminen jäi. Kävelemään oppimisen myötä ei ole tullut kuuloonkaan, että rattaissa viihdyttäisiin pidempään, jos ei lainkaan. Sanoja "äiti" ja "isi" kuulee Noelin suusta päivittäin. Myös sanat "mummi" ja "kakka" on tullut pariin otteeseen. 
Kotona Noel tykkää laittaa aikuisten kengät jalkoihin ja kävellä niillä pitkin asuntoa. Voitte vaan kuvitella millainen meidän kenkäkaappi usein on. Välillä hän ottaa erilaisia esineitä käsiinsä ja leikkii soittavansa niillä, aivan kuten puhelimella. Heh, olisikohan oppinut sen meiltä.

Tämän pienen pojan elämää on ihana seurata. Joka päivä hän saa meidät hymyilemään hänen suloisen hauskoilla tempauksilla.





Aurinkoista alkavaa viikkoa kaikille!