lauantai 28. maaliskuuta 2015

Fazerin suklaisia herkkuja

Viikko sitten torstaina Karl Fazerin Kluuvikadun kahvilassa järjestettiin aamiaistarjoilu. Aamiaisen yhteydessä saimme tutustua Karl Fazer Cafén kondiittorimestari Eero Paulamäen luonnon ja neljän vuodenajan inspiroimiin suklaateoksiin. Maistelun lisäksi pääsimme myös itse maustamaan oman "suklaahodarin" eli dogclairin. 
Kondiittorimestari Eero Paulamäki sijoittui herkullisilla kisatöillään World Chocolate Master -kilpailun kovatasoisessa Pohjoismaiden karsinnoissa toiseksi. Kilpailussa kilpailijat tekivät neljä työtä: konvehdin, kakun, street food -tuotteen sekä suklaaveistoksen. 
Oli kiva kuulla hänen kertomuksiaan kilpailusta ja siitä miten se eteni. Olen itse innokas ruokaohjelmien seuraaja, joten oli miellyttävä kokemus päästä kuulemaan miten kilpailu käytännössä etenee. Yksi mielenkiintoinen seikka joka jäi itse kilpailusta mieleen oli se, kun hienon suklaaveistoksen säästämisen sijaan se hajoitetaan kilpailun päätteeksi. Sillä poissuljetaan mahdollisten tukipilareiden käyttäminen.


Kilpailussa kevät-teemaa edusti yli metrin korkuinen Spring to life -suklaaveistos, josta näkyy matka jäisestä talvesta kesään. Veistoksen elementteinä olivat jäähileiset kivet, vesi, ajopuu, kevätkeiju, kukat, perhoset ja leppäkertut. 

Kesä ja street food -teemaa edusti tämä "suklaahodari" eli dogclair. Reseptin siihen löydät täältä -> Dogclair-resepti

Dogclairien täyttäminen




Syksyteemaa edusti syyssato-kakku jota koristelee putoavien lehtien kaikki värit ja sävyt punaisesta kullankeltaiseen. Kakku on valmistettu rukiinisesta keksipohjasta, tummasta suklaakreemistä ja tonka-pavuista tehdystä kakkukerroksesta, joka on kostutettu punaherukkamehulla. Päällyskerros on tehty tonka-pavuista ja valkosuklaasta. 
Nyt Kluuvikadun Karl Fazer Caféssa teillä on oiva mahdollisuus käydä maistelemassa tätä uutta herkkua. 

Viimeisenä muttei vähäisimpänä talviteemaa edusti Lumihiutale-konvehdit, josta huokuu talven ja lumen kauneus. Makuina ovat lakritsi ja karhunvatukka. 

sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Shanghai Cowboy

Aloitin reilu kuukausi sitten työharjoittelun ala-alasteella. Kokonaisuudessaan työharjoittelu oli opettava, avartava ja satunnaisesti hieman haasteellinenkin. Työskentelin luokassa, jossa lapsilla oli erityisen tuen tarpeita. Olen pitkään ollut kiinnostunut opettajan ammatista - siksi halusin suunnata työharjoitteluni kouluun. Opin näistä viimeisistä viikoista paljon. Oli hyvä huomata omat vahvuudet ja kehittämiskohteet. Nyt huomenna jatkuu taas opiskelu koululla pienen tauon jälkeen. 
Olen äärettömän ylpeä itsestäni, että olen vihdoinkin tajunnut opiskelun tärkeyden, ottanut itseäni niskasta kiinni ja tehnyt kovasti töitä. Mikään muu ei palkitse niin paljon, kun kovan työn jälkeen onnistuminen.

Kävin perjantaina treffaamassa ystäviäni Ainoa, Ellaa ja siskoani Carolinaa. Käytiin aluksi Stockmannilla katsomassa vauvan vaatteita, jonka jälkeen suunnattiin lounaalle Shanghai Cowboyhin. Olen käynyt siellä kerran aiemmin ja lounas oli mieluinen. 
Istuttiin tyttöjen kanssa alas ja vaihdettiin aluksi kuulumiset. Myöhemmin juttumme muuttuivat vauvoista miehiin ja siitä riittikin puhuttavaa, heh. Melkeen pari tuntia oli kulunut kun me tytöt vielä istuttiin nauramassa vedet silmillä, taisimme olla ravintolan viimeiset lounastelijat. 
  






maanantai 9. maaliskuuta 2015

Ensi kesänä

Oli kylmä syksyinen aamu kun kävin pitkän harkinnan jälkeen Apteekissa ostamassa sen jännittävän testin, joka joko muuttaa elämäsi täysin tai sitten vaan huokaiset ja ajattelet "olen vaan stressannut liikaa, siksi kroppani reagoi siihen näin". Ystäväni oli matkalla kouluun, mutta ajatteli piipahtaa luonani. Olimme molemmat niin tohkeissaan että mietimme vaan että mitä jos. Hetkeä myöhemmin käänsin katseeni siihen testiin jossa näkyi kaksi vahvaa viivaa. En tiennyt pitäisikö nauraa vai itkeä, taisin tehdä niitä molempia.
Jo viikkoa myöhemmin siitä istuin ensimmäistä kertaa neuvolan penkillä.
Nyt ensi jännitys on laantunut ja onni täyttänyt odotusajan. En voisi olla onnellisempi.

Raskaustestin kaksi viivaa kongretisoitui viimein ensimmäisessä ultrassa. Onnen kyyneleet valuivat pitkin poskiani, kun näin sen pienen pavun kokoisen alkion. 
Nyt aikaa on kulunut toiselle kolmannekselle ja alkuraskauden kovat pahoinvoinnit takanapäin. 

Ensi kesänä meille syntyy pieni ihme, joka muuttaa meidän arjen ja tuo paljon iloa ja rakkautta päiviin. 
Olen äärettömän onnellinen. <3