Ne hetket

Nautin aina niistä hetkistä, kun näen rakkaan Benin ja saan ottaa sen syliin. Musta on ollut hauska lukea, kun jotkut ovat kommentoineet sitä kuinka usein Beniä hoidan. 

Lapsi kasvaa niin nopeasti. Kohta se tuntuu kuin eiliseltä ja yhtäkkiä edessämme seisoo kymmenenvuotias poika. Se on rikkautta saada jakaa ne hetket yhdessä. Joku päivä me vielä muistellaan niitä.

Ella tuli lauantaina kylään Edenin kanssa. Beni näytti yhtäkkiä jo niin isolta pojalta. Benille ei kelvannut lastenlaulut, vaan iPadista se valitsi David Guetta - Turn me on.

Edenin pienet suloiset kengät.

En olisi ikinä uskonut tämän päivän koittavan, mutta näin siinä kävi.. Söin kokonaisen liharuoan.
Kuulostaa hassulta, mutta mulle tämä on ollut iso askel eteenpäin. Vielä kaksi vuotta sitten en voinut sietää ajatusta, että edes maistaisin lihaa.
Siskoni teki sunnuntaina kanarisottoa. Olin pukemassa päälle ja lähdössä viettämään iltaa, kunnes siskoni huusi, että sähän syöt jo kanaa. Siskoni on todella hyvä tekemään ruokaa, joten ajatus houkutteli ja päätin kokeilla. 
Ruoka oli kieltämättä hyvää.. Viimeisten kanapalojen kanssa oli vähän taistelemista, mutta hyvin se meni. En kuollut siihen enkä myöskään oksentanut niitä ulos. :D

Vaikka ruoka maistui hyvälle ja pystyin syömään kokonaisen annoksen, niin tiedän jo ettei tämä tule vielä tavaksi. En osaa kuvitella, että jonain päivänä söisin normaalisti liharuokaa. Olen päättänyt kokeilla ja maistaa. Oppia tykkäämään ja kokeilemaan rajojani.

Näiden pakkaspäivien aikana on tullut haaveiltua matkasta taas lämpimään.