torstai 5. tammikuuta 2012

Veli, jota en koskaan kerennyt nähdä

Meidän perheellä on ollut tapana käydä aina joulupäivänä veljeni Danielin haudalla.

Joka kerta, kun hautausmaalle saapuu, se jollain tavalla aina koskettaa, ja vetää hiljaiseksi.
Mietin usein, jos mulla olisi ollut vielä yksi vanhempi veli, joka olisi nyt noin 27-vuotias. Sillä olisi varmasti ollut kivoja kavereita, joiden kanssa olisin hengaillut. Välillä myös mietin minkä tyylinen Daniel olisi ollut, ja jollain tavalla näkisin sen komeana miehenä, ruskeineen kiharoineen. Tyyliltään se olisi ollut rento. Lempinimet Dansku ja Dani.

Hautausmaalla veti sanattomaksi pieni aukio, jossa oli muistettu lapsia, jotka eivät koskaan saaneet nähdä maailmaa. Sadat nimet, koskettavat tekstit, lapsille tuodut lelut, ja kukat.

Saa olla kyllä kiitollinen niin monesta pienestä asiasta mitä ympärillä on.





9 kommenttia:

  1. Voinko kysyä mitä hänelle tapahtui?

    VastaaPoista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Täällä vollotettiin vallan :( Mulla maailman ihanin 2kk "vanha" tyttövauva, josta saa olla ja OLEN hyvinhyvin kiitollinen!

    VastaaPoista
  4. mitä hänelle tapahtui? anteeksi utelu, ei tietenkään ole pakko kertoa. Ehkä veljesi on nyt sun suojeluse
    nkeli:) katsoo perään.

    VastaaPoista
  5. Hienoa, että sulla on rohkeus laittaa tänne tekstiä näinkin arasta ja vaikeasta aiheesta.

    VastaaPoista
  6. Otan osaa! Hirveätä:(


    Asiasta viidenteen, minkä ikäinen olet?
    Ihana blogi!

    VastaaPoista
  7. Voi kiitos kaikille ihanista viesteistä <3
    Veljeni kuoli aivokasvaimeen :/
    On ollut ihana jakaa se teille lukijoille.

    Olen 21 vuotias. Tänä vuonna 22.

    VastaaPoista
  8. Elämä on joskus surullista:( mutta toisaalta ehkä sitten sinulla ei olisi nuorempaa pikkusiskoa jos veljesi olisi selvinnyt. Iloitse hänestä!

    VastaaPoista