perjantai 20. tammikuuta 2012

Langennut enkeli

Vedin eilen ensimmäiset lipat tänä talvena. Menin kiireessä jyrkkää alamäkeä alas, kun yhtäkkiä lähti jalat alta. Hetken aikaa tuntui, kun olisin ollut jossain muualla. Yhtäkkiä tajusin olevani maassa, enkä pystynyt nousemaan ylös, kun oikeaan käteen sattui niin paljon. Onneksi kolme ihanaa naista auttoi mut ylös. Muutama kyynel pääsi.
Huomasin hetken päästä siskolla, että kipu vaan paheni ja käsi oli turvonnut. Lähdin Myyrmäen terveysaseman kautta taksilla Peijakseen.
Kännykän akku oli lopussa, kelakortti kotona, eikä ollut kyllä kuulokkeita mukana, ja ei ne olisi edes auttaneet, jos kännykästä loppuu akku. Ainakin tuli katsottua lähes jokainen lehti joka päivystyksestä löytyy. Iltaa kohden asiakas määrä kasvoi. Kyyneleet ja turhautuminen valtasi päivystyksen. Jonottaminen lääkärille on ehkä inhottavin vaihe mitä terveyskeskukseen tullessa on. Kuvien perusteella lääkäri epäili murtumaa kyynärtaipeessa, mutta maanantaina kuvataan lisää, ja sitten se selviää.

Yhdeksän tunnin odottelun, röntgenkuvausten, ja lääkärikäyntien jälkeen pääsin vihdoinkin lähtemään kotiin.
Käytiin iskän kanssa ostamassa Burgerit ABC:ltä. En ollut syönyt 12 tuntiin, ja kyllä ruoka maistu.

Saatiin suloinen siskonpoika viikonlopuksi hoitoon. On ihana olla pienen pojan kanssa, joka saa mut hymyilemään. Tarvitsinkin vähän piristystä. On vähän hölmö olo, kun yrittää yhden käden voimin laittaa ruokaa, hoitaa Beniä jne. Onneksi sormet toimii oikeassa kädessä, joten pystyn tukemaan heikosti vasenta kättä.

”Muista aina: Liikenteessä
monta vaaraa ompi eessä.
Siksi valpas aina mieli se on
turva verraton.”