Synnytyskertomus

Reilu kaksi viikkoa sitten lauantaina rakas poikamme syntyi. Muistan ajatelleeni vielä pari päivää ennen laskettua aikaa, että tämä odotusaika ei ikinä pääty. Kun synnytys ei lopulta käynnistynyt laskettuna päivänä, päätin silloin nauttia tulevista viikoista.

Kun vuorokausi vaihtui ja aurinko rupesi nousemaan, heräsin ensimmäisiin supistuksiin. Olin niin varma ettei nämä supistukset vielä johda mihinkään. Noin puoli kuuden aikaan aamulla päätin nousta ylös ja käydä suihkussa. Kello lähestyi seitsemää kun herätin poikaystäväni. Siinä vaiheessa supistukset tulivat jo viiden minuutin välein. Pakkasimme viimeiset tarpeelliset tavarat mukaan ja suuntasimme sairaalaan. Enpä olisi osannut aavistaa että lähtö sairaalaan tulisi näinkin pian.
Herttainen kätilö tuli meitä ovelle vastaan ja saattoi meidät huoneeseen jossa otettiin sydänääni- ja supistuskäyrät. Vaihdoin ylleni sairaalavaatteet ja sain valita haluanko lihakseen kipupiikin vai kokeilenko kuumaa ammetta. Valitsin kuuman ammeen. Tunnin lämmittelyn jälkeen kutsuin kätilön paikalle, olin valmis ottamaan ensimmäisen kipupiikin. Sen jälkeen siirryimme perheodotushuoneeseen jossa saimme rauhassa odotella synnytyksen edistymistä. Koska lääke auttoi pahimpiin kipuihin, otin pienet torkut aina supistusten välissä.

Reilun tunnin lepäilyn jälkeen kokeilin aqua-rakkuloita, jotka laitetaan alaselkään neljään eri kohtaan. Pienen kirvelevän tunteen jälkeen kivut siirtyivät selästä vatsan puolelle. Koin että agua-rakkuloista oli apua, vaikka niiden vaikutusaika olikin hyvin lyhyt.
Supistusten taas palauduttua kipeinä, siirryin lämpimään suihkuun. Istuin penkillä ja suihkuttelin lämmintä vettä alaselkääni aina supistusten yltyessä. Tässä vaiheessa supistuksia tuli jo parin minuutin välein.

Kahden aikaan päivällä kätilö tuli tekemään tarkistuksen. Yht'äkkiä olin jo viidellä sentillä auki ja samassa lapsivedet menivät. Kivut nousivat äärimmäisyyksiin jolloin kätilö juoksi hakemaan pyörätuolin ja kuljetti minut synnytyssaliin. Niiden parin minuutin aikana muistan huutaneeni kovasta kivusta. En kyennyt enää rauhalliseen hengittämiseen vaan kipu valtasi koko kehoni. Saavuttiin lopulta synnytyssaliin jossa odotti kolme kätilöä, lääkäri ja anestesialääkäri. Sain heti käyttöön ilokaasun ja samassa kätilö teki vielä nopean tarkastuksen, olin yhdeksällä sentillä auki!! Olin siis parissa minuutissa auennut neljä senttiä. Se selittää syyn miksi kivut nousivat sietämättömiksi.
Anestesialääkäri päätyi epiduraalin sijasta spinaaliin sillä avautumisvaihe oli edennyt niin vauhdilla.
Hetkessä kaikki kivut olivat poissa ja olin täysin auki mutta ponnistuksen tarvetta ei tullut.
Kello lähestyi neljää kun rupesin tuntemaan taas supistuksia. Samassa kätilö ilmoitti synnytyksen lähestyvän, jolloin tajusin synnyttäväni poikani ns. "luomuna" maailmaan. Tässä kohtaa jännitys kasvoi kovaksi kun ymmärsin etten tule samaan enempää kipulääkettä ja spinaalin vaikutus hävisi. Noin 16.20 päätimme kätilön toimesta alkaa harjoittelemaan ponnistamista jolloin ensimmäisestä yrityksestä synnytys käynnistyi. Viisi supistusta, 11 minuuttia ja rakas poikamme näki päivänvalon ensimmäistä kertaa.

Kokonaisuudessaan synnytyksestä jäi positiivinen fiilis. Olen äärimmäisen tyytyväinen hoitohenkilökuntaan jotka hoitivat meitä sairaalassa olon aikana. He välittivät, kannustivat ja tukivat, joten kiitos heille. <3

Lähestyvä synnytys

Odotusaikani häämöttää vihdoinkin loppuaan sillä laskettu aika on ylihuomenna perjantaina. Jää nähtäväksi syntyykö meidän esikoisemme silloin vai jäämmekö vielä hetkeksi odottelemaan. Tulee se sitten tällä viikolla tai ei, niin siltikään emme tarvitse odottaa enää kauaa. 

Viimeiset pari viikkoa vauva on oleskellut jo lähtökuopissa. Se myös selittää sen miksi käveleminen ja nukkuminen on vaikeutunut. Liikkuminen on nykyään hitaampaa ja joudun aina välillä ottamaan pieniä hengähdystaukoja. 

Pienestä mahasta huolimatta olen todennut sen että vaatekaapistani ovat sopivat vaatteet käymässä vähiin. Vaatteet jotka olivat sopivia vielä pari viikkoa sitten, eivät mahdu enää päälle. Nyt olenkin nauttinut olostani mukavan rennoilla vaatteilla, (huolehtimatta siitä olenko parhaimmillani) kunnes palaan takaisin omaan vartalooni.

Viimeisten viikkojen aikana olen piipahtanut Asuntomessuilla, päiväreissulla aurinkoisessa Hangossa, viettänyt saunailtoja mökillä ja nauttinut ulkoilmasta. Vaikka jokaiselle päivälle on riittänyt ohjelmaa, olen silti koittanut levätä mahdollisimman paljon ja kerätä energiaa lähestyvään synnytykseen. 

Toiminnantäyteinen juhannus

Vietettiin poikaystäväni kanssa juhannusta siskoni luona Espoossa. Grillattiin, herkuteltiin ja pelattiin lautapelejä sekä kerrottin tarinoita lapsuudesta ja nuoruudesta. Isosiskoni perheen lisäksi juhannusta tuli meidän kanssa viettämään myös pikkusiskoni ja hänen poikaystävänsä.
Oli kivaa vaihtelua viettää juhannus pääkaupunkiseudulla, sillä viime vuonna vietimme sitä Ranskassa.

Lauantaina iltapäivällä lähdimme poikaystäväni kanssa ajamaan takaisin kohti Lahtea. Moottoritiellä poistelin kännykästäni kuvia ja olin muutenkin omissa maailmoissani kunnes poikaystäväni varoitti mua peurasta, joka lähestyi meidän autoa oikeanpuolimmaisesta ojasta.
Istuin itse pelkääjän paikalla eli juuri kyseisellä puolella, johon peura tulisi mahdollisesti osumaan.
Lopulta peura osui auton lasiin ja lensi peilin kautta takaisin ojaan. En kerinnyt muuta kuin sulkemaan silmäni ja peittämään korvani.
Olen joskus aiemmin istunut kyydissä, kun auto on ajanut ketun päältä. Se tuntui inhottavalta, mutta tämä oli jo ihan omaa luokkaansa. Isku oli kova ja jäljet autossa olivat myös sen mukaiset.
Ajoimme heti seuraavalle huoltoasemalle ja soitimme hätänumeroon, jonka jälkeen poliisi tuli tarkistamaan tilanteen.
Olimme molemmat tilanteesta hyvin säikähtäneitä, mutta samalla hyvin kiitollisia siitä ettei mitään sen pahempaa kuitenkaan lopulta tapahtunut.
Myöhemmin Lahteen päästyämme kävimme sairaalassa tarkistuttamassa vauvan voinnin. Kaikki oli onneksi hyvin ja saimme huokaista helpotuksesta.

Kuva: Tim Kiukas